Yllätin tänään itseni koruilemasta – ja oli se vaan niin kivaa piitkästä aikaa! Ihan unohdin ajan ja paikan uppoutuessani puuhaan – ihan niin kuin ennen vanhaan :o) Haasteellisin osuus tekemisessä oli kai se, kun olin jo pakannut kaikki koruilutarpeeni laatikoihin, joista sitten kalastelin haluamiani osia. Yhtä kaikki, tämä koru tuli tarpeeseen, sillä turkoosi-ruskean nälkäni oli hirmuinen.
Pääsiäistä!
Joulutervehdys
Korukoplan haaste 11
Tartuin Korukoplan haasteeseen, jossa oli määrä väkertää siemenhelmistä annetun kuvan tunnelmanmukainen kaulakoru. Kuva oli kaunis, ja itselle siitä välittyvä mielikuva liittyi raikkaaseen aamuhetkeen.
Aloin ensin rakentamaan korua helmihelmeä tekemällä, mutta kyseinen tuotos oli makuuni aivan liian raskaanoloinen. Tästä kokeilusta siirryin sujuvasti tähtiin ja -kukkasiin delicoiden ja siemareiden säestyksellä ja siinä kohdin mieleeni tuli The Koru-ohje a la Biloba, joka sopi mielikuvani mukaisesti teemaan. Aloin makustella eri väriyhdistelmiä, ja tein muutaman testikuvion. Voila! Vaan lopulta päädyin mielikuvituksettomasti valkoiseen, sillä se oli yksinkertaisuudessaan käyttökelpoinen väri karderooppini sisältöä silmällä pitäen.
Terkkuja vielä kaikille korukoplalaisille!
Toivottavasti teistäkin oli mukavaa seurustella siemareiden kanssa, vaikka se onkin kovin aikavaa lystiä :o)
STARLET
.. Kaulakoru kokonaisuudessaan
.. ja vielä kerta kiellon päälle.
Raitoja
.. siispä olen kutonut sukkia! :o)
Olin jo autuaasti unohtanut kutomisen hauskuuden, sillä viime sukkabuumista on jo vuuuuoooosia. Kantapään tekokin onnistui muutamaa harmaata aivosolua hetken kiusaamalla.
Ja koska olen huono tekemään mitään kahta samanlaista, annoin raitojen ja värien leikkiä mieleni mukaan. Onni on raidalliset villasukat!! :o)
Sukat ovat kuitenkin samanmittaiset, vaikkei siltä ehkä näytäkkään..
Mukavan kirpeää loppusyksyä kaikille!
Helmet..
Skräpätessä roiskuu
Laatikkoleikki
Ei yksi ilman kolmatta
Ihana, kamala elämä. Tekisi niin mieli koruilla enemmän, mutta kun ei rahkeet riitä . Tuntuu, että olen ihan laiminlyönyt siemareita ystävineen. Puuh! Eilen, kai vapaapäivän kunniaksi, kehitin korvis-idean. Toteutus oli taas toista, sillä ajatuksesta kehkeytyi kolme paria. Perusheinää, kuissitte, mutta mitäpä siitä. Oli kiva pykätä jotain pientä!Yei!
White Lies
Something Red
Aunt Fun
Aunt Fun on jotenkin huvittava parivaljakko. Se syntyi viimeisenä, ikäänkuin keräilyeristä, mutta saa tekijänsä hymyilemään.Hmm..taisin tehdä omakuvan! :oD
Lucitea ja höyheniä
Helmipipo & kumpp.
Istuin helmipöydän ääreen ja annoin katseen vaeltaa helmestä helmeen. Kaikkien miljuunien helmien, kansioiden ja lehtien lomasta silmiini osui THE laatikko, jonka kantta olin taidokkaasti välttänyt avaamasta. Tänään pikku-masokismin tuulahdus pyyhkäisi mieltä ja läväytin laatikon sisällön kursailematta pöydälle levälleen. Siinähän ne yhä olivat – kaikki keskeneräiset yritykseni ja jumalaiset ideani langanrihmoissaan :oD Kukaan ei niitä ollut tietämättäni tehnyt valmiiksi, saati muistanut olemassa olevankaan..
Hymy karehti huulilla, ja muistin kuinka äitini jo vuosia sitten ehdotti minulle keskeneräisten käsitöiden näyttelyä. Olkoonkin tämä sitten sellainen, tai ainakin tuhnuinen alku :o)
Tästä se lähtee.
Mikä se tämä on? Kurkkaa pois. Jotain keskeneräistä se joka tapauksessa on. Ehkä riipus ilman vitjaa?!
Ei mitään käsitystä, mikä yllä olevassa helmipipossa on toiminnut punaisena lankana, luultavasti ei mikään ja siksi se on jäänyt silleen…
Helmikukkien väsääminen ei sitten innostanutkaan tämän verenpisaran valmistuttua. Näitä oli nimittäin määrä tehdä moooonta, osaksi runsaaseen kukkaiskoruun. Toisin kävi.
Tämä on tuppi. Ruskeana. Ja näitä on THE laatikossa monta – eri väreissä tietenkin :o)
Lisää pähkäilyä ja ähkimistä. Helmipötkylöitä syntyy helposti ja vielä helpompi ne on kai jättää kesken.
Hip hei – tällaista tällä kertaa. Yhtään ei tiedä, mitä ensi kerralla on luvassa.
:o) OIKEIN ANTOISAA JA ILOISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE!! :o)
Toukokuuta!
Kevään valoa
Olipa kerran tympeä lamppu ja samassa taloudessa asuva helmihullu oli siitä tuskallisen tietoinen. Takana oli useita tympeydenkuohimisyrityksiä, muttei yhtään varsinaista onnistumista. Siispä käyttöön oli otettava järeämmät aseet ja kourallinen kimallusta !! :o)
Lampunjalka koki valkaistumisen ja kupu riisuttiin hameestaan. Helmihullu pujotteli metrikaupalla helmiä, sommitteli ja pujotteli ja tunsi innostukseniloa kilokaupalla.
Oh voila – valmista tuli.